Pohdintaa kommentista

Sain edelliseen postaukseen itselleni hyvän mielen tuoneen kommentin Unikkaalta ja se herätti minussa niin paljon ajatuksia, niin ajattelin vastata ihan omaan postaukseen siihen :).

Tuo on ihan totta, että kun saa jotain loppumaan, niin tunnen todella suurta mielihyvää (varsinkin jos se on jokin sellainen, jota olen jo pitkän aikaa käyttänyt). Eihän se tosiaan mitään maailmaa mullistavaa ole, mutta itselleni on kuitenkin iso saavutus tämän purkkipaljouden keskellä. Samoin tuntuu niin älyttömän kivalle saada ottaa kokeiluun jotain uutta ja ehkä erilaistakin :).

Taisin jo blogini ensimmäisessä postauksessa selittääkin (hups, se olikin Tässä postauksessa!), että itsellänihän tämä homma lähti käsistä täysin, kun Avonia aloin välittämään ja lisäksi tilailin tuttujen kautta Oriflamen tuotteita. Lisäksi on sitten viime vuosina tullut myös Dermosil ja Lush liiankin tutuiksi.
Selitykseksi sanoin itselleni, että pitäähän sitä uusia tuotteita tilata ja kokeilla (varsinkin Avonilta), että voi asiakkaille mielipiteitä tuotteista kertoa.
Todellisuudessa se oli toki myös sitä, mutta suuremmaksi osaksi se oli vain oman pahan olon ja huonon itsetunnon peittämistä... Toiset parantavat mieltään shoppailulla, toiset juomalla, kolmannet suklaalla, neljännet liikunnalla. Mulla siinä toimi kosmetiikka, silloin aikanaanhan en edes liikuntaa harrastanut, joka näin jälkikäteen harmittaa ihan vietävästi. Kuinka paljolta sitä olisikaan säästynyt, jos olisi tuo liikunta-harrastus ollut jo silloin aikanaan...

Noh, sitten tuli tosiaan eteen todella paljon huonompi rahatilanne ja oli ihan oikeasti pakko alkaa miettimään, mitä todella tarvitsen ja mitä en ja mieluummin vähät rahani käytin sitten kissoihini :).
Ja tosiaankin tässä vuoden kuluessa on elämäntilanne ja parisuhdekin muuttunut täysin ja olen huomannut myös itseni muuttuneen täysin eri suuntaan. Ja voin sanoa suurimman muutoksen syyn olleen se mun pillereiden lopettaminen!
Nyt sitä käsittää, miten paljon "hormonit" ovatkin voineet vaikuttaa minuun ja mielialaani... Tokihan se on vaatinut lisäksi huonompia päiviä, mutta tuntuu, että olisin ehkä selviytynyt niistä "vaikeuksista" täysin eri tavalla, jos nuo pillerit eivät olisi olleet vaikuttamassa niin voimakkaasti. Voi jopa olla, että muutamat vakavammatkin vaikeudet eivät olisi edes paisuneet niin suuriksi, jos en olisi ollut niin yliherkkä "hormonihirviö", jonka tunnistan nyt itseni olleen...
En suoraan sanottuna tiedä, oltaisiinko me Mr.Insinöörin kanssa 7-vuotispäivää yhdessä nähneet, jos olisin nuita pillereitä vielä jatkanut....

Joo, taas lähti ajatukset karkuun :D. Mutta tällä hetkellä tunnen olevani täysin erilainen ihminen mitä vuosi sitten. Jotenkin tasapainoisempi ja noh, onnellisempi. Toki kivoja asioita on tapahtunut muutenkin nyt viime aikoina, mutta olo on vain jotenkin rennompi, eikä pipo enää niin pahasti kiristä päätä ;). Tai noh, nyt on sitten tullut ne ah-niin-ihanat naisten vaivat takaisin, joten se nyt on omaa kiukuttelua vähän aiheuttanut, mutta mielestäni huomattavasti pienemmässä mittakaavassa mitä ennen (ehkä tätä asiaa pitäisi Mr. Insinööriltä kysyä) ;D.
En sitä sano, että itsetunto olisi noussut pilviin vain tuon yhden asian takia, ei tosiaan ole. Se on peruja täysin lapsuudesta asti ja sitä joudun työstämään varmasti lopun elämääni, mutta nyt mulla on siihen ehkä hieman paremmat ja terveemmät keinot :).

Mutta luomiväreistä en tule luopumaan enkä tarkoituksella vähentämään, ne saavat pysyä mulla sinä pienenä "paheena", jota saan hamstrata ;D. Tokihan mä niitä tietysti käytän, käyttöön ne täysin ostan, jotta saisin tuntemaan itseni edes vähän kauniimmaksi :p.
Tällaista podintaa nyt illan iloksi vielä :). Ei ehkä löydy päätä eikä häntää tästä tekstistä, mutta pistetään tämä yhden lonkeron piikkiin ;).
Miumoi <3